Vihdoin koitti maaginen 12 raskausviikko ja NT-ultra. Viime raskaudessa aloin vuotaa verta juurikin 12+0 eli sikälikin taas oli huolen aihetta. Vointi oli taas huonompi kuin kahtena edellisenä viikkona pahoinvoinnin suhteen. Pahoinvointi palasi tosin hieman erilaisen kuin alkuraskaudessa. Nyt se oli enemmän sellaista närästyksen tuntuista ja johti myös pulautteluun iltaisin hampaiden pesun aikaan.
Ultrassa todettiin taas kerran kaiken olevan hyvin ja laskettu aika taas aikaistui hieman aiemmasta eli vauva oli hyvin kasvanut. Niskaturvotus oli normaali ja riskit jäivät ikääni nähden paljon pienemmiksi, kuin olisi olettanut. Vauva näytti päällisin puolin muutenkin hyvältä.
Oman mausteensa ultraan toi vauvan yhteistyökyvyttömyys. Ensimmäisillä ruudulle piirtyvillä kuvilla nähtiin hyvin vilkkaasti touhuileva sikiö, mutta sitten hän löysi hyvän asennon ja nukahti, eikä enää liikkunut kätilön toivomalla tavalla. Yritin sitten herätellä vauvaa lantiotani ravistelemalla ja kätilökin heilutteli vatsaani ultra-anturin kanssa, jolloin vauva lopulta kääntyi sen verran, että niskaturvotuksen mittaus onnistui..
Ultran jälkeen aloin pikkuhiljaa kertoa asiasta ihmisille työpaikalla ja muutenkin. Itsekin uskalsin vähitellen alkaa luottamaan raskauden jatkumiseen ja siihen, että meille taitaa olla oikeasti vauva tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti